keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Vanha lehtijuttu

Uusimaan sivuilta onnistuin kaivamaan vanhan siiliharrastuksestani kirjoitetun lehtijutun. Kalevasta leikkelin pienen kappaleen myöskin alle. Juttuja meidän otuksista löytää myös mm. Sipoon sanomista, Hesarista, Lemmikkilehdestä jne. Eräs ohjelmakin on tehty, mutta jääköön se julkaisematta ;)

Lemmikkisiili ei mene talviunille

Arkisto
Kommentoi
(00:00)
PORVOO | Kiukkuisesti tuhiseva piikkipallo sinkoilee melkoista vauhtia pitkin lattioita. Egyptiläinen pitkäkorvasiili Anemone on tuohduksissaan, sillä sen valtakuntaan on tunkeutunut vieraita. Ja vieläpä keskellä päivää, parhaaseen uniaikaan.
Afrikkalaiset kääpiösiilit Aatu ja Siiri sen sijaan suhtautuvat toimittajan ja kuvaajan vierailuun uteliaisuudella. Ylisöpö nenä väpättää ja nappisilmät tapittavat herkeämättä.
– Siili on katselueläin, ei niinkään sylilemmikki, sanoo siilien omistaja, porvoolainen Amanda Jääskeläinen.
–  Pienille lapsille siili ei ehkä ole paras vaihtoehto lemmikiksi, sillä ne saattavat purra kipeästikin. Piikit ovat terävät, jos siili menee palloksi. Kaiken lisäksi siilit ovat hereillä vasta silloin, kun pienimmät lapset jo nukkuvat.
Jääskeläisen siilit on poikkeuksellisesti herätetty uniltaan kuvausta varten. Siiri viihtyy sylissäkin. Sen sileänä selkää vasten olevat piikit tuntuvat käden alla muovimatolta. Afrikkalaiset kääpiösiilit eli valkovatsat ovat yleisimpiä lemmikkisiilejä.

Siili on katselueläin, ei niinkään sylilemmikki.

–  Ne ovat luonteensa vuoksi ehdottomasti helpompia lemmikkejä kuin äkäisemmät pitkäkorvat. Tosin kaikki siilit ovat yksilöitä. Toiset seurustelevat mielellään ihmisen kanssa, mutta toiset menevät sähiseväksi palloksi aina ihmisen nähtyään, Jääskeläinen kertoo.
Amanda Jääskeläinen osti Siirin, ensimmäisen siilinsä, viitisen vuotta sitten. Siiri on siiliksi melko iäkäs, keskimäärin lemmikkisiilit elävät noin neljä vuotta.
– Halusin lemmikin, mutta asuin silloin vielä vanhempieni kanssa ja isäni on allerginen eläimille. Siiliin päädyin, kun luin jostain, ettei se aiheuttaisi allergiaa. Myöhemmin olen oppinut, että se ei pidä paikkaansa. Siilillekin voi olla allerginen, mutta usein se kuitenkin voi sopia ihmisille, jotka eivät voi pitää kissaa tai jyrsijää.

Sileänä selkää vasten olevat piikit tuntuvat käden alla muovimatolta.

Lemmikkisiilit maksavat noin 350 euroa. Niitä kannattaa kysellä eläinkaupoista tai suoraan kasvattajilta, joita löytyy netistä esimerkiksi Siiliyhdistyksen sivuilta. Joskus omaa siiliä voi joutua odottamaankin.
– Olen vuosien mittaan yrittänyt teettää Siirillä poikasia useita kertoja, mutta ei vain ole onnistunut, Jääskeläinen harmittelee. Nyt toiveet kohdistuvatkin Anemoneen. Jääskeläisellä on kasvattajanimi valmiina. Jos siilipienokaisia syntyy, ne saavat nimensä etuliitteeksi Käpälämäen.
Labradorinnoutaja Naksu väistää kuuliaisesti, kun Anemone tuhahtaa ohi. Anemone asustaa vapaana keittiön lattialla, sillä pitkäkorvasiilit tarvitsevat paljon tilaa. Siilit ovat liikkuvaista väkeä, vapaana kulkevat siilit saattavat taivaltaa vuorokaudessa useiden kilometrien mittaisia matkoja.
– Kääpiösiili pärjää vähän pienemmässä tilassa, mutta vähintään neliö pitää varata yhtä siiliä kohden, Jääskeläinen kertoo.
Siilit eivät viihdy laumassa, joten jokainen yksilö tarvitsee oman tilansa. Siirille on tehty aitaus lattialle ja Aatu asuu lasioviseen kaappiin tehdyssä luksusasunnossa. Sillä on hyllykaupalla tilaa temmeltää.
Siilit ovat hyviä älykkäitä eläimiä ja ne tarvitsevat paljon tekemistä ja liikuntaa. Siilit pitävät esimerkiksi palloista, kaivelulaatikoista sekä erilaisista putkista ja pusseista, joihin voi ryömiä. Juoksupyörä on ihan ehdoton. Valmiina ei myydä tarpeeksi suuria juoksupyöriä, joten sellainen on tehtävä itse. Siiliyhdistyksestä saa apua tähänkin tehtävään.
Siili on yöeläin. Se heräilee hämärän tullen, joten omistajankin on syytä olla iltavirkku.
– Siiliä ei pitäisi herättää päivisin lainkaan, ellei se itse havahdu hereille, Jääskeläinen sanoo.
Toinenkin tärkeä piirre siilinomistajalta vaaditaan.
– Ei saa pelätä hyönteisiä.
Siilit syövät erilaisia matoja, sirkkoja, torakoita, kanan jauhelihaa, porkkanasosetta ja kissanraksuja. Herkkupaloina lattioilla pyörii kuivattuja kanankauloja.
– Siilin ruoka on kallista. Tilaamme usein hyönteisiä netin kautta Saksasta. Se tulee paljon halvemmaksi. Nytkin pitäisi hakea postista pari purkillista matoja, Jääskeläinen kertoo.

Siili on petoeläin. Se tykkää tappaa oman ruokansa.

Torakat asuvat purkissa vessan kaapissa. Ne viihtyvät hämärässä ja lämpimässä. Amanda Jääskeläinen tipauttaa maissihiutaleen torakalle, joka ryhtyy syömään. Lisäksi niitä ruokitaan esimerkiksi porkkanalla, omenalla ja kissanraksuilla. Madot elelevät omassa pikku terraariossaan.
– Siili on petoeläin. Se tykkää tappaa oman ruokansa.
Lemmikkisiilit ovat tavoiltaan hyvin villinä pihoilla ja puistoissa elävän eurooppalaisen siilin kaltaisia, mutta talviunia ne eivät nuku.
–  Asunnon pitää olla melko lämmin. Jos sisällä on alle 21 astetta, ne väsähtävät. Viileässä ne alkavat horrostaa, ja se on näille kohtalokasta. Lemmikkisiilit ovat kotoisin lämpimistä maista, Jääskeläinen sanoo.
Lisätietoa lemmikkisiileistä löytyy Suomen siiliyhdistyksen sivuilta osoitteesta www.suomensiiliyhdistys.fi/. Myös Amanda Jääskeläinen kertoo siileistä mielellään, hänelle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen amanda.jaaskelainen@gmail.com.



Edit, tässä vielä Kalevan jutusta napsittu kohta. Toisessa väärä sukunimi haastattelijan toimesta, joten jääköön se julkaisematta.

Siili vireessä yöaikaan

Amanda Jääskeläinen kaivaa vauvan pesukinnasta muistuttavasta pussista esille afrikkalaisen kääpiösiilinpoikasen, joka oli tuotu Suomeen Saksasta. Pehmeäpiikkinen pikkusiili nautti sylissä olosta, toisin kuin sen heimoveljet egyptiläinen ja intialainen siili, jotka vetäytyvät kosketuksesta kerälle.
"Siilit eivät opi temppuja eivätkä kiinny omistajaansa", Amanda Jääskeläinen kertoo. Siilit myös elävät aivan omaa rytmiään: "Ne ovat yöeläimiä eikä niitä saa mennä päivällä herättämään".
Yöllä siilit ovatkin vireessä, sillä ne voivat lenkkeillä parikymmentä kilometriä yhdessä yössä. Siilit syövät pääasiassa hyönteisiä, lisänä voi antaa esimerkiksi kissojen kuivaraksuja.
Toisin kuin kotoiset siilimme, eksoottiset lemmikkisiilit eivät vietä horroskautta. "Se on niille vaarallista. Lämpimien maiden siilit eivät osaa kerätä vararavintoa talviunen varalle", Amanda Jääskeläinen huomauttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti