Hyvää Uutta Vuotta!

Pesällinen pirpanoita toivottaa kaikille hyvää Uutta Vuotta 2013!

Pienimmäinen vauva, jonka kanssa olin jo lähestulkoon luovuttanut, voi ihme kyllä paremmin!
En ole viitsinyt häiritä pesuetta, koska mamma on tiiviisti ollut heidän kanssaan pesässä kun olen ollut hereillä (ja yöllä huudattanut lapsukaisia kantelemalla senkin edestä) ja näin ollen annoin poikasen tilan mennä omaa tahtia eteenpäin. Onnekseni huomasin tänään aamulla kun mamma oli vielä ruokailemassa n. 7 maissa että pikkuinen pääsi hienosti palloon ja piikit olivat voimistuneet ja karsta lähtenyt ihosta. Ainoastaan pieni pullukka näkyi pallon sisältä, olisikohan jokin tyrä? Tämä oli ihana uutinen ja nyt osaa toivoa että tämäkin pieni poika (?) selviäisi :)

Mamma on laihtunut synnytyksen jälkeen kovasti, vaikka ruokaa on ollut tarjolla niin paljon kun jaksaa syödä. Ruoka ei ole kuitenkaan maittanut entiseen tapaansa vaikka pyörässä on juostu joka yö monia monia tunteja. Otin nyt pyörän pois ja laitoin tarjolle paljon erilaisia ruokavaihtoehtoja. Emo rauhottuikin tästä ja ensimmäisenä yönä sai käydä ensimmäistä kertaa lisäämässä ruokaa vaikka iso satsi oli vedetty (eli hieman kuivaötökkäsekotusta, lautasellinen purkkiötökkäsekotusta + lihat jne sekä kupillinen matoja!). Pysyi pesässä paremmin myöskin vauvojen kanssa. Pari yötä oli ilman pyörää ja ruoka katoaa kupista jo paremmin. Tänä yönä laitoin pyörää takaisin kun yöllä oli niin kamala huuto poikasilta kun niitä kanneltiin edestakaisin aitauksessa.

Kuvia

Pienimmällä vauvalla on ilmeisesti mamman kantelusta tullut vaurio suolistoon, kertynyt kaasua tai suolitukos. Voi olla hyvin todennäköistä että kuvissa olevat kaksi vauvaa selviävät vaan. Fiksuja hoitoja on oikeastaan vaan kaasun hoitoon. Infoan pienimmän tilan muutoksista.

Vauvat täyttävät kaksi viikkoa, sen kunniaksi laitan hieman kuvia :)

Vauvoja ja vaahtiksia

Alkuun jo sanon, että jokainen joka jo tässä vaiheessa vauvoja käsittelee tekee sen täysin omalla vastuullaan. Tämän "riskin" uskalsin ottaa Suomen suosituksista huolimatta, koska tunnen emon ja muualla maailmassa vauvoja käsitellään jo aikaisemmin. Jos asiasta herää kysymyksiä niin niitä otan mielelläni vastaan esim amanda.jaaskelainen@gmail.com

Mamma pääsi vapaana tutkimaan ja vaahtisteli urakalla kun samaan aikaan syliin tarkastukseen tulleet vauvat maistelivat antaumuksella sormia. Molemmat olisivat vaan jatkaneet vaahtisten tekoa, mutta joutuivat kuvauksen jälkeen takaisin pesään. Nuo ovat niin valtavan ihania että malttaakohan niistä edes luopua? Varmaa on että yksi jää ainakin kotiin. Lomien jälkeen soittelen siililääkärille viimeksi mainitun naperon tilasta, hieman on parempi mutta jotain selvästi vikana.

Ja sitten valloittavat pennut (ja vilahtava mamma) pahoittelen laatua! Video:
http://www.youtube.com/watch?v=FdSKwkrRnDA&sns=em

Hyvää Joulua!

Pesässä on ollut rauha eikä vauvoja ole raahailtu pois. Yhdellä vauvalla on kuitenkin omituiset jalat/masu, pidetään peukkuja ettei ole vakavaa ja tämäkin napero selviäisi. Pesueen pienin tapaus.Myöhemmin täytyy ottaa yhteyttä siililääkäreihin ja pohtia mitä tehdään jos ongelma tosiaan on.

Mammalle on palannut hyvä ruokahalu ja eilen illalla laitettu "jouluateria" megasatsilla epäterveellisiä matosia oli maistunut hyvin.

Tässä vielä tervehdykset mammalta ja vauvoilta

Siilipoikanen aamulenkillä

Aamulla mamma juoksenteli ympäri asuntoaan vauva suussa. Tällä kertaa vauva oli tosiaan suussa eikä lattialle hylättynä, joten en puuttunut asiaan millään tavalla. Valojen sytyttyä mamma poikanen suussaan paineli mökkiin onnekseni nukkumaan :)

Kuva mammasta lenkillä vauva suussaan ja likainen pyörä ;)

Vanha lehtijuttu

Uusimaan sivuilta onnistuin kaivamaan vanhan siiliharrastuksestani kirjoitetun lehtijutun. Kalevasta leikkelin pienen kappaleen myöskin alle. Juttuja meidän otuksista löytää myös mm. Sipoon sanomista, Hesarista, Lemmikkilehdestä jne. Eräs ohjelmakin on tehty, mutta jääköön se julkaisematta ;)

Lemmikkisiili ei mene talviunille

Arkisto

13.9.2009 00:00, Päivitetty: 22.2.2011 21:18 Kommentoi

(00:00)

PORVOO | Kiukkuisesti tuhiseva piikkipallo sinkoilee melkoista vauhtia pitkin lattioita. Egyptiläinen pitkäkorvasiili Anemone on tuohduksissaan, sillä sen valtakuntaan on tunkeutunut vieraita. Ja vieläpä keskellä päivää, parhaaseen uniaikaan.
Afrikkalaiset kääpiösiilit Aatu ja Siiri sen sijaan suhtautuvat toimittajan ja kuvaajan vierailuun uteliaisuudella. Ylisöpö nenä väpättää ja nappisilmät tapittavat herkeämättä.
– Siili on katselueläin, ei niinkään sylilemmikki, sanoo siilien omistaja, porvoolainen Amanda Jääskeläinen.
–  Pienille lapsille siili ei ehkä ole paras vaihtoehto lemmikiksi, sillä ne saattavat purra kipeästikin. Piikit ovat terävät, jos siili menee palloksi. Kaiken lisäksi siilit ovat hereillä vasta silloin, kun pienimmät lapset jo nukkuvat.
Jääskeläisen siilit on poikkeuksellisesti herätetty uniltaan kuvausta varten. Siiri viihtyy sylissäkin. Sen sileänä selkää vasten olevat piikit tuntuvat käden alla muovimatolta. Afrikkalaiset kääpiösiilit eli valkovatsat ovat yleisimpiä lemmikkisiilejä.

Siili on katselueläin, ei niinkään sylilemmikki.

–  Ne ovat luonteensa vuoksi ehdottomasti helpompia lemmikkejä kuin äkäisemmät pitkäkorvat. Tosin kaikki siilit ovat yksilöitä. Toiset seurustelevat mielellään ihmisen kanssa, mutta toiset menevät sähiseväksi palloksi aina ihmisen nähtyään, Jääskeläinen kertoo.
Amanda Jääskeläinen osti Siirin, ensimmäisen siilinsä, viitisen vuotta sitten. Siiri on siiliksi melko iäkäs, keskimäärin lemmikkisiilit elävät noin neljä vuotta.
– Halusin lemmikin, mutta asuin silloin vielä vanhempieni kanssa ja isäni on allerginen eläimille. Siiliin päädyin, kun luin jostain, ettei se aiheuttaisi allergiaa. Myöhemmin olen oppinut, että se ei pidä paikkaansa. Siilillekin voi olla allerginen, mutta usein se kuitenkin voi sopia ihmisille, jotka eivät voi pitää kissaa tai jyrsijää.

Sileänä selkää vasten olevat piikit tuntuvat käden alla muovimatolta.

Lemmikkisiilit maksavat noin 350 euroa. Niitä kannattaa kysellä eläinkaupoista tai suoraan kasvattajilta, joita löytyy netistä esimerkiksi Siiliyhdistyksen sivuilta. Joskus omaa siiliä voi joutua odottamaankin.
– Olen vuosien mittaan yrittänyt teettää Siirillä poikasia useita kertoja, mutta ei vain ole onnistunut, Jääskeläinen harmittelee. Nyt toiveet kohdistuvatkin Anemoneen. Jääskeläisellä on kasvattajanimi valmiina. Jos siilipienokaisia syntyy, ne saavat nimensä etuliitteeksi Käpälämäen.
Labradorinnoutaja Naksu väistää kuuliaisesti, kun Anemone tuhahtaa ohi. Anemone asustaa vapaana keittiön lattialla, sillä pitkäkorvasiilit tarvitsevat paljon tilaa. Siilit ovat liikkuvaista väkeä, vapaana kulkevat siilit saattavat taivaltaa vuorokaudessa useiden kilometrien mittaisia matkoja.
– Kääpiösiili pärjää vähän pienemmässä tilassa, mutta vähintään neliö pitää varata yhtä siiliä kohden, Jääskeläinen kertoo.
Siilit eivät viihdy laumassa, joten jokainen yksilö tarvitsee oman tilansa. Siirille on tehty aitaus lattialle ja Aatu asuu lasioviseen kaappiin tehdyssä luksusasunnossa. Sillä on hyllykaupalla tilaa temmeltää.
Siilit ovat hyviä älykkäitä eläimiä ja ne tarvitsevat paljon tekemistä ja liikuntaa. Siilit pitävät esimerkiksi palloista, kaivelulaatikoista sekä erilaisista putkista ja pusseista, joihin voi ryömiä. Juoksupyörä on ihan ehdoton. Valmiina ei myydä tarpeeksi suuria juoksupyöriä, joten sellainen on tehtävä itse. Siiliyhdistyksestä saa apua tähänkin tehtävään.
Siili on yöeläin. Se heräilee hämärän tullen, joten omistajankin on syytä olla iltavirkku.
– Siiliä ei pitäisi herättää päivisin lainkaan, ellei se itse havahdu hereille, Jääskeläinen sanoo.
Toinenkin tärkeä piirre siilinomistajalta vaaditaan.
– Ei saa pelätä hyönteisiä.
Siilit syövät erilaisia matoja, sirkkoja, torakoita, kanan jauhelihaa, porkkanasosetta ja kissanraksuja. Herkkupaloina lattioilla pyörii kuivattuja kanankauloja.
– Siilin ruoka on kallista. Tilaamme usein hyönteisiä netin kautta Saksasta. Se tulee paljon halvemmaksi. Nytkin pitäisi hakea postista pari purkillista matoja, Jääskeläinen kertoo.

Siili on petoeläin. Se tykkää tappaa oman ruokansa.

Torakat asuvat purkissa vessan kaapissa. Ne viihtyvät hämärässä ja lämpimässä. Amanda Jääskeläinen tipauttaa maissihiutaleen torakalle, joka ryhtyy syömään. Lisäksi niitä ruokitaan esimerkiksi porkkanalla, omenalla ja kissanraksuilla. Madot elelevät omassa pikku terraariossaan.
– Siili on petoeläin. Se tykkää tappaa oman ruokansa.
Lemmikkisiilit ovat tavoiltaan hyvin villinä pihoilla ja puistoissa elävän eurooppalaisen siilin kaltaisia, mutta talviunia ne eivät nuku.
–  Asunnon pitää olla melko lämmin. Jos sisällä on alle 21 astetta, ne väsähtävät. Viileässä ne alkavat horrostaa, ja se on näille kohtalokasta. Lemmikkisiilit ovat kotoisin lämpimistä maista, Jääskeläinen sanoo.
Lisätietoa lemmikkisiileistä löytyy Suomen siiliyhdistyksen sivuilta osoitteesta www.suomensiiliyhdistys.fi/. Myös Amanda Jääskeläinen kertoo siileistä mielellään, hänelle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen amanda.jaaskelainen@gmail.com.



Edit, tässä vielä Kalevan jutusta napsittu kohta. Toisessa väärä sukunimi haastattelijan toimesta, joten jääköön se julkaisematta.

Siili vireessä yöaikaan

Amanda Jääskeläinen kaivaa vauvan pesukinnasta muistuttavasta pussista esille afrikkalaisen kääpiösiilinpoikasen, joka oli tuotu Suomeen Saksasta. Pehmeäpiikkinen pikkusiili nautti sylissä olosta, toisin kuin sen heimoveljet egyptiläinen ja intialainen siili, jotka vetäytyvät kosketuksesta kerälle.
"Siilit eivät opi temppuja eivätkä kiinny omistajaansa", Amanda Jääskeläinen kertoo. Siilit myös elävät aivan omaa rytmiään: "Ne ovat yöeläimiä eikä niitä saa mennä päivällä herättämään".
Yöllä siilit ovatkin vireessä, sillä ne voivat lenkkeillä parikymmentä kilometriä yhdessä yössä. Siilit syövät pääasiassa hyönteisiä, lisänä voi antaa esimerkiksi kissojen kuivaraksuja.
Toisin kuin kotoiset siilimme, eksoottiset lemmikkisiilit eivät vietä horroskautta. "Se on niille vaarallista. Lämpimien maiden siilit eivät osaa kerätä vararavintoa talviunen varalle", Amanda Jääskeläinen huomauttaa.

Keskiviikon kuulumiset

Tähän aamuun saakka on sujunut siililandiassa elo rauhaisasti. Aamulla kuitenkin mennessäni touhuamaan aamupuuhia keittiöön huomasin mamman juoksevan vielä pyörässä ja yöllä oli saaneet poikaset taas kyytiä pesästä. Keittiö on ollut täysin rauhoitettu eikä mitään eriävää viimeyöhön verrattuna ole ollut.

En ehtinyt aamulla jäämään varmistelemaan että mamma siirtäisi pirpanat pesään,joten pistin kaksi pesästä pois kuljetettua vauvaa takaisin. Toinen oli juoksupyörän vieressä mutta toinen oli jätetty aivan toiselle puolelle aitausta. Yksi vauva nukkui tyytyväisenä pesässä kun kaksi muuta sinne laitoin.

Lähtiessäni töihin mamma juoksenteli vielä hetken pyörässä, mutta rauhottui vauvojen kanssa pesään ja tuntui olevan huojentunut ettei tarvinnut vahtia pesän ulkopuolella olevia vauvoja. Seurailin hetken tilannetta ja totesin että sinne nukahti koko perhe :) Toivotaan että kaikki ovat pesässä vielä kotiin tullessa.

edit klo 17.35. Vauvat ja mamma tyytyväisenä pesässään, katsotaan mitä yö tuo taas tullessaan :)

Positiivisia uutisia

Pikainen päivitys tämän päivän kuulumisista.
Päivä sujui mammalla vauvojen kanssa pesässä ilman piippailuja tai tuhinoita.
Juuri ennen nukkumaanmenoa mamma juoksi pyörässään ja vauvat pulskina tyytyväisinä pesässään :)

Ehkä nyt alun raahailuista on selvitty ja seuraavaksi päivitelläänkin vasta käsittelykuvia tai jotain aivan muuta? :) Pesueesta saa lähettää kyselyitä amanda.jaaskelainen@gmail.com jos jokin askarruttaa tai haluat mitä tahansa muuta tietoa tai esim juttuideoita.

Poikueen ylpeät vanhemmat & historiaa

Kipeänä on aikaa istua koneella kirjoittelemassa, joten ajattelin lyhyesti kertoa hieman poikueen vanhemmista.

Poikueen äiti on Morgana, (Helleyön Kaktuksenkukka) joka on ystäväni&minun yhteisomistussiilin Helmin ja Nokinassun Gordonin jälkeläinen. Sukua tunnetaan pitkälle ja yritänkin sukutaulun linkitellä tänne jossain vaiheessa.

Tässä hänestä pari kuvaa pienenä. Hän oli oikea pieni mustuainen, ei uskoisi enää samaksi siiliksi piikkien vaihdon jälkeen.

Utelias luonteeltaan ja kaikki mahdollinen pitää vielä nykyäänkin tutkia. Rohkea myös, perheen muut eläimet ei paljoa häntä hätkäytä.

 Tässä taas kuva jo hieman vanhempana ja parempi kuva näkyykin otsikossa. Piikit ovat vaalentuneet huomattavasti.

 Isänä poikueelle toimii Tsekistä kasvattajalta tullut kaunis karamellipinto Iisakki. Iisakista on pakko mainita ihana rohkea, reipas luonne. Hän on oikea sylisiili, mitä voi löllytellä miten päin tahtoo. Vaikka Morganakin on helppo käsiteltävä ja reipas sylissä, on hänellä silti oma tahto ja kun aamulla herättää niin varmasti saa puhinoita palkaksi. Iisakki sen sijaan tyytyy kohtaloonsa.

 Hieman ärsyttää kuvaaminen ja varsinkin kamala salamavalo.

Tässä molemmat vanhemmat sylissä. Iisakki on iso uros ja näillä olikin hieman kokoeroa. Tosin raskauden loppuvaiheilla Morgana olikin jo isompi kun Iisakki.

Se ei tainnut olla rakkautta aivan ensisilmäyksellä...

Poikue on todella hartaasti odotettu, onhan tässä ehtinyt jo 9 vuotta näiden piikikkäiden kanssa touhuta.
Virallinen kasvattajanimi (Suomen siiliyhdistyksen) SY Käpälämäen minulla oli parisen vuotta, mutta koska pentueita ei tuolloin syntynyt näin turhaksi maksaa maksuja ja tietotaitoa en saanut sen enempää olemalla virallisena kasvattajana. Tällä hetkellä siis ei virallista nimeä ole, mutta pyyntöjä on kyllä tullut liittyä Suomen lemmikkisiilien jäseneksi.

Tärkein siili kautta aikojen on ehdottomasti ollut ensimmäinen siilini Siiri (Tiny Black Karoliina). Tässä hänestä talvinen kuva.

Mahdollisesti myöhemmin kirjottelen pohdintoja yhdistyksistä ja niihin liittymisistä (ja kaikesta muusta liittyen näihin), mutta siihen saa uppoamaan useamman tunnin ja aivan oman lukunsa.

Toinen yö

Tosiaan taisi olla hyvä idea siirtää vauvat emon kanssa samaan pesään. Nyt yö meni todella rahuallisissa merkeissä, ei ole mamma poistunut laatikosta ainakaan juoksemaan (meillä pyörästä lähtee ääntä, jonka kyllä huomaa jos siinä juostaan). Ruokaa ei ollut kadonnut kun korkeintaan jauhomadot, tästä tosin turha mitään paniikkia ottaa, syöpähän ainakin jotain (eikä niitä poikasiaan toivottavasti). Pesässä on ollut hiljaista mutta pidetään peukkuja että lapsoset ovat edelleen hengissä (ja mamma kunnossa)!

Ensimmäinen yö

Aamulla Morganan pesästä oli kuulunut epämääräistä piipitystä, mutta varmaksi ei voinut sanoa, että olisiko siellä mitään vai tekisikö mielikuvitus temppunsa. Kuitenkin myöhemmin päivällä pesän suuaukosta saattoi nähdä pienen pienen neulatyynyn ja varmistuttiin että ainakin yksi vauva olisi pesässä.

Päivä meni hyvin, mamma ruoki vauvojaan pesässä eikä poistunut pesästään. Illalla alkoi kuitenkin pelätty poikasten raahausurakka. Viedessäni lisää ruokaa emolle illalla huomasin, että juoksupyörän viereen oli raahattu yksi vauva. Poikanen oli hieman kohmeisen oloinen, joten puutuin tilanteeseen (silläkin uhalla että emo olisi voinut popsia vauvan) ja nostin poikasen pesään. Samalla huomasin, että peittojen alla oli ainakin toinen poikanen.

Pari kertaa laitoin poikasen takaisin pesään ja välillä otin pyörääkin pois ajatellen että se aiheuttaa kanniskelun. Laitoin juoksupyörän alla olevaan laatikkoon pesätarpeita mikäli se emon mielestä olisi ollut parempi paikka lapsukaisille. Viimeisen kerran käydessäni yöllä vauvat olivat selälteen ympäri asuntoa joten päätin sittenkin vielä kerran puuttua ja laitoin ne samaan pesään missä mammalla jo yksi vauva oli. Tämän jälkeen ajattelin, että jos eivät nyt selviä, niin ei ole mammaksi tuosta otuksesta eikä sille mahda mitään. 2h välein en kuitenkaan alkaisi ruokkimaan päivätöiden kanssa vauvoja korvikkeilla. Vauvat olivat kuitenkin ruokitun näköisiä eivätkä mitään ruipeloita, niin en turhaan ottanut stressiä asiasta. Asunnossa on lämmin, joten hetki pesän ulkpuolella ei poikasia hengiltä jäädytä.

Aamulla aikaisin herätessäni kävin kurkistamassa tilanteen ja mamma oli hylännyt toiseen pesään vauvat ja nukkui itse toisessa. Tässä otin taas riskin ja laitoin vauvat mamman kanssa samaan pesään (mihin oli synnyttänytkin) ja taisin tehdä oikean ratkaisun.

Tässä vielä kuva yöltä:

Siilivauvat syntyivät

Eilen 15.12.2012 kuului aamulla epämääräistä piippausta siilin pesästä.

Ajattelin pistää tästä blogin pystyyn, joten kirjoittelen tänne aina vauvojen syntymästä luovutukseen asti.